Mitenkä se juttu menikään? Ensin oli yksi parsoni, sitten kaksi ja kuinkas sitten kävikään ;) Kohta niitä olikin jo neljä :) Monta vaihetta käytiin läpi näitten pikkuisten valinnassa. Ensin piti jäädä Adalmina ja Aarteen piti mennä sijoitukseen. Aarteen sijoituskoti peruutti ottamisen elämäntilanteen takia ja siitä alkoikin aikamoinen vääntäminen ja yöunien menettäminen.
Olimme kokoajan ajatelleet, että Adalminalla on koti meidän luona ja Aarteen halusimme pitää nimissämme näyttelyitä varten. Aarteen peruutus pisti ajatukset uuteen uskoon .Aloimme pohtimaan ,että pidetään Aarre sitten meillä ja laitetaan Adalmina myyntiin, Adalminan luonne on aika prinsessamainen ja ajattelimme,että Tellu ei välttämättä jaksa sellaista prinsessaa .Heinäkuun alussa ,olimme jo saaneet aivan ihanan tarjouksen Adalminan kodiksi ja melkein hänet sinne jo laitettiin. Itkujen ja pohdinnan jälkeen totesimme, että ei hänestä voi luopua. Kiitos vielä kerran sille kodille ,joka oli ymmärtäväinen ja olisi ottanut Adalminan <3 Aarteelle olisi löytynyt koti ulkomailta ja lähipiiristä tuli vielä hetki sitten tarjous uudesta sijoituskodista. Taas pohdimme ja totesimme, että ei vaan voida luopua hänestä. Totesimme, että samalla siinä sitten menee neljä ,jos kolmekin.
Lähipiiritä löytyy onneksi varakoteja, kun alkaa juoksuajat pyörimään.
Katsotaan ,kuinka arki alkaa pyöriä näitten neljän parsonin kanssa, hippasen jännittää syksyn tulo.
Unihan siitä touhusta tuli. Puhdas poika ja nyt nukkumaan :)
